Nome-viikonloppu

Lauantaina treenattiin nomea omalla porukalla. Pimpula teki alkuun hienoja kakkosia ja ykkösiä tiheikköön, jota se vähän aristeli alkuun. Kaikki palautukset onnistui, joten jätin siihen. Sitten oli Tähti ja teki samat harjoitteet. Se ei pelännyt sitä tiheikköä yhtään vaikka pelkäsin, että se ei sinne sisään mene. Taikurikin haki taas lopussa ykkösiä mut meni paniikkiin kun menin puun taakse piiloon. Se kun ei halunnu taaskaan palauttaan lainkaan damia vaan sylki sen matkalle... Mutku mää olin piilossa, niin sille iski paniikki ja se etsi mua. Ei se kuitenkaan siihen damin kantoon vaikuttanu millään lailla... ;)

Sunnuntaina oli sit aikainen herätys ja Golfin nokka kääntyi Keravan kautta kohti Palokkaa. Mentiin treenaamaan Pirkan Dameja varten Maijalle. Keravalta kyytiin tuli Niina ja Monty, Pimpulan veli. Paljon oli koirissa samaa näköä vaikka eri kokoisia olivatkin. Matka meni hienosti kun olin laittanut Golfiin uuden etuverkon ja sen vanhan kalterin viritin siihen väliseinäksi. Palokkaan tuli myös Pimpulan sisko Ada ja Emil. Lisäksi sinne tuli myös Asta koiransa kanssa.

Sisarukset (kuva Maija Lappalainen)

Treenattiin alkuun hakuruutua. Maija otti aikaa, kun Pirkan Dameissa hakuruudussa on 6 damia ja aikaa 3 min sen suorittamiseksi. Monty aloitti ja toi kolmessa minuutissa 2 damia. Toi sit enemmänkin mutta tuossa ajassa löysi nuo 2. Pimpula teki sit ja löysi yhen. Sen jälkeen haki vielä 2 mutta lopetin sen sit siihen. Ada löysi kans yhen vaaditussa ajassa ja haki kyllä sitten sieltä useammankin. Noilla kaikilla ei ollut erkaantumisongelmaa vaan nimenomaan se, että juoksivat kuin hullut ympäri ruutua. Tuuli oli aika kova ja kierteinen, joten se toki hankaloitti pikkukoirien nenän käyttöä. Alue oli ihanaa mäkistä metsäpohjaa. Pimpulan palautukset onnistui hienosti ja koira väsähti tosi paljon ruudussa.

Sen jälkeen tehtiin linjaa. Pohja oli semmoinen vanha kärrypolku, jossa lätäkköjä, jäätä ja kaatuneita puita ja oksia yms. Pimpulalle pohja ei ollut mieluinen. Siitä kuoritui esiin aikamoinen trinsessa. Joko se väsymys muutti koiraa tai en tiijä. Ei se tommoinen oo koskaan aiemmin ollu. Linjaa tehtiin semimotivoidusti eli Maija vei damin ja näytti sen Pimpulalle kun pudotti maahan. Silti se koira ei niitä heti löytänyt. Kaartoi ennen kohtaa reilusti vasemmalle ja aloitti hakuruutumaisen etsinnän. Löysi toki sen damin mutta oli vähän vaikeen tuntuista. Sitten samalle linjalle vietiin dami sen ekan paikan taakse ja taas sama juttu, että menee kyllä ekan damipaikan ohi mut sit kaartui taas sinne vasemmalle ennen oikeeta kohtaa. Palautukset taas ok, joten hyvä mieli kuitenkin jäi. Koira alkoi olla tosi väsynyt. Ei fyysisesti vaan henkisesti. Laitoin koiran lepäämään autoon ja muut teki harjoitteet välissä. Loppuun otettiin markkeerauksia. Pimpula karkas jo ykkösissä ja oli muutenkin vähän trinsessa. Se pohja oli koivumetsää missä oli hirveesti kaatuneita puita ja risuja ja oksia. Muut kun meni suorinta tietä damille, niin Pimpula kiersi vapaampia reittejä myöten. Se kyllä selvästi markkeerasi damit mut silti sen oli vaikeuksia löytää niitä sieltä maastosta. Ei onneksi pelänny paukkuja ja kaikki palautukset onnistui, niin jotain hyvääkin jäi mun mielen päälle. :)

Treenattavaa siis on ja onneksi vielä on aikaakin.

Golfin kalterit