lauantai 30. joulukuuta 2017
Kulunut vuosi
Vuosi 2017 oli aika monen asian kohdalla ikimuistoinen. ❤️❤️❤️
Tammikuun kolmas päivä meille muutti Pikku-Passukka, jonka kanssa onkin jo ehditty kaikkea mahdollista kokea. Ehkä isoimpana ja arvokkaimpana juttuna taipparit läpi 10,5 kk iässä ja sitä ennen se sai jo yhden lämpöisen riistan maastosta. Passukan kanssa ensi vuoden tavoitteet ovat epiksissä, tärkein tavoite Labradorien Derbyyn osallistuminen. Lisäksi Pirkan Damit ja ehkä Uudenmaan Ohjus. Lisäksi pitäisi treenata aika paljon enemmän tottelevaisuutta, ainakin jos meinaan kokeilla virallista alo-luokkaa wt:ssä tai nome b:ssä. Lisäksi se pääsee syksyllä mukaan teeri- ja sorsajahtiin. Passukasta on kasvanut vuodessa hyvä noutaja ❤️ ja se tuntuu niin laadukkaalle koiralle, toivottavasti osaisin nyt pitää itseni kurissa, jotta en pilaa sitä.
Pimpulan kanssa saavutettiin monta vuosi sitten asetettua tavoitetta. ❤️ Onneksi uskoin kasvattaja-Maijaa ja jaksoin jatkaa, toukokuu näytti nyt sen, että kyllä meki jotain osataan - muuallaki ku treeneissä! Tuloskakkuja on vielä jakamatta treenikamuille mutta onneksi ensi vuonnakin treenataan...
Saatiin siis hyväksytty tulos rallytokon voi-luokasta ja oltiin myös piirinmestiksissä joukkue-pronssilla. Saatiin myös kauan tavoiteltu alo1 wt-kokeesta, ihan jopa kaksi kertaa vaikka koekausi alkoikin Kouvolassa nollalla ja meinasin jo heittää hanskat tiskiin kokonaan. Osallistuttiin toko-kokeisiin kaks kertaa ja saatiin sekä alo2 että alo1. Ekasta kokeesta on se tarinakin kuvan kera Labbis-lehessä! Suoritettiin koirien kestävyyskoe (eli ad) hyväksytysti. Tämä oli siis se 20km pyöräily, jonka päälle tuli lyhyt tottis-osio. Startattiin myös kerran nome b-kokeessa, mutta sieltä saatiin perusnolla. Tulos ei kuitenkaan kerro sitä, että hyvin Pimpula nosti kaiken riistan, ongelma oli vain meille liian vaikea ohjaustehtävä sekä epäonnistuminen kakkosmarkin toisessa linnussa.
Pimpulan kanssa ensi vuoden tavoitteet ovat wt:n avossa. Alkuun tulos, mutta tietty ykkönen ois kiva. Kuitenkin tuntien koirani ja omat rajoitteeni, olen erittäin tyytyväinen jo siihen, jos saan kaikki damit talteen. Pimpula on edelleen mun eka nomekoirani ja siksi on hirvittävän tärkeää, että päästiin vihdoin eteenpäin koeluokissa.
Tokon ja rallytokon osalta olen umpikujassa. Periaatteeni SPKL:n pakkolisenssiä kohtaan sylettää niin paljon, että en halua maksaa 40 euroa siitä huvista. Rahasta se ei omalla kohallani oo kiinni, ainoastaan periaatteesta. Toki tokoon jäi alon koularinälkä sekä avo-startti ja rallytokoon voi:n tulosnälkä, mutta pitäisi mun myös treenata todella paljon enemmän, jotta kisoissa käyminen ei olisi niin epäreilua koiraa kohtaan. Noh olen sentään luvannut jo koetoimitsijaksi toukokuun Labbiskerhon rallytoko-kisaan, joten sen puolesta pysyn edelleen lajin parissa. Katsotaan sitten pyörränkö periaatteeni siitä lisenssistä jossain kohtaa vuotta... 😂 Syksyllä Pimpula ehdottomasti tulee mukaan linnustukseen ja tarvittaessa sekin pääsee haavakoiden perään valjaissa.
Taikuri ❤️ ei päässyt koko vuonna oikeisiin hommiin, joskin muutaman harjoitusjäljen se selvitti ongelmitta. Tietty hyvä kun eioo tarvetta ollu haavakkojäljestäjälle. Ehkä sen kauden kruunaa se joulukuussa 2016 pennun katsomisreissulla Kirsin tutulle jäljestetty peurapukki. Taikun jatkotavoitteet on pysyä hengissä vielä pitkään, koska se on äärettömän hyvä lapsiperhekoira. Lisäksi haluaisin kokeilla sen kanssa veteraani-kehää näytelmissä. En pysty edes kuvittelemaan tulevaisuutta ilman Taikua, on se kuitenkin yhdenlainen persoona ja koira, joka sulla voi olla vain ”once in a lifetime”...
Jenna ❤️ on vuodessa kasvanut ja kehittynyt hirveesti. Nyt tosiaan uskoo sen, että pikkulapsen kanssa aika kuluu kuin siivillä. Eioo elämä ihan helppoo sen kanssa mutta kyllä me selvitään tästäkin!
Itse oon myös päivittänyt ammatillista osaamistani. Suoritin linja-autonkuljettajan ammattitutkinnon näytöt ja sain myös erityisopettajan pätevyyden. Lisäksi päivitän osaamiseeni vielä sen liikenneopettajan erikoisammattitutkinnon Jyväskylässä.
Aika koirapainotteinen mun elämän sisältö edelleen on ja saa ollakin. Pysyypähän pää kasassa kun metsään pääsee päivittäin. Kuntosalillakin käyn jumppailemassa silloin tällöin. Joku juoksukisa ois kiva motivaattori, varsinki nyt kun paino on taas pudonnut. Jaksais tääki ex-pullukka taas lyllertää lenkkarit jalassa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)