Labbisriemua pakkasessa

Labbisriemua pakkasessa

perjantai 30. lokakuuta 2015

Nome-B koe

Käytiin Pimpulan kaa parisen vkoa sitten tämän vuoden ainoassa nome bee-kokeessa Katteluksessa Mustiolla. Osallistuttiin ALO-luokkaan, jossa tuomarina oli Jyry Tuominen. Oltiin aamupäiväryhmän neljäs koirakko. 

Ensimmäinen tehtävä oli lyhyt (n. 20m) maaohjaus, jossa riistana oli varis. Ampuja ampui kohti riistaa kätellessämme tuomaria. Siirryttiin lähetyspaikalle ja Pimpula suoritti tehtävän hienosti. Sen jälkeen siirryttiin hakuruutuun, josta piti tuoda yksi riista. Pimpula juoksi hetken ja toi lokin minulle käteen. 

Sitten siirryttiin veden äärelle vesiohjaukseen. Katsottiin motivaatioammunta ja siirryttiin sitten lähetyspaikkaan. Vesiohjauksessa koira piti saada n. 15m päähän pieneen saareen, jossa oli ainoan koivun juurella riista. Sain Pimpulan veteen mutta se ohjautui liikaa vasemmalle ja hävisi mantereelle juoksemaan metsään. Sain lähettää kolme kertaa mutta ei onnistuttu tehtävässä.

Tämän jälkeen oli vuorossa selkeä kakkosmarkkeeraus veteen. Toinen riista tippui avoveteen ja toinen lyhyeen kaislikkoon. Noutomatkat lyhyet, noin 15-20 m. Pimpula katsoi heitot tarkasti mutta sitten siinä lähetysvaiheessa se alkoi tökkimään. Oli menossa ensin kaislikkoon tippuneen riistan luo. Kääntyi kuitenkin matkalla takaisin ja lähetin sen uudelleen, tällä kertaa avoveteen tippunutta riistaa kohti. Sinnekin piti lähettää kaksi kertaa mutta saatiin kuitenkin riista talteen. Sen jälkeen lähetys kaislikkoon ja saatiin sieltäkin se riista pois. 

Lopuksi siirryttiin toistamiseen hakuruudun ääreen. Ruutu piti tyhjentää lopuista riistoista, joita siellä oli jäljellä 5 kpl. Pimpula lähti reippaasti ja toi sieltä toisen lokin ja kanin. Sylkäisi ne kuitenkin maahan, kanin jopa parin metrin päähän minusta. Niiden jälkeen siellä oli vielä 3 varista, jotka jäi kaikki löytymättä kun koira sai jalkaa alleen. Eli Pimpula juoksi ruudussa niinkuin päätön kana... Sain lähettää sen kolme kertaa ennenkuin tuomari pyysi kytkemään koiran. 

Olin tyytyväinen vaikka tulos jäikin nollaksi. Saatiin suorittaa kokeen kaikki tehtävät vaikka luulin, että ei päästä ekaa tehtävää pitemmälle. Lisäksi Pimpula toi minulle 4 lokkia, joista 3 sain käteen asti. Lokit on olleet suuri ongelma meille koko kesän ajan kun Pimpula ei ole suostunut koskemaan niihin. Eli työvoitto sen osalta! 

Kokeessa oli hyvät tehtävät ja tuomari oli reilu tämän tason koirakolle. Mulle jäi hyvä fiilis! :)



sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Nowt

Käytiin Pimpulan kaa pitkästä aikaa wt-kokeessa. Koe oli PH-Nuuskujen järjestämä koe Orimattilassa 11.10.2015. Tuomarina oli Anu Mikkola. 

Eka tehtävä oli perusykkösmarkkeeraus. Matkaa reilu 50m. Lähetys pellolta, ampuja ja heittäjä metsän reunassa ja dami tippui metsän puolelle n 5 m. Ei ongelmaa, Pim haki hienosti ja innokkaasti. 19p.

Toka tehtävä oli ensin perusykkönen. Lyhyt, n 25 m. Koira joutui ylittään tien ja pienen hakkuuaukean, dami tippui hakkuun taakse pellolle ja koira ei nähny tarkkaa pudotusta. Palautuksen aikana uus dami ja se linjana ylös. Ammuttiin. Ja lupa ennenku sai lähettää. Tämänkin tehtävän Pim suoritti hienosti. 17p.

Kolmas tehtävä oli draivi. Lähetys pellolta.  Matkaa n 20m hakkuualueelle, jonka reunasta n 5m damialueelle. Ampuja oli pellolla ja ampui kaksi laukausta. Damialueella kulki kolme ihmistä mölisten. Yksi dami piti hakea. Pim löysi damin hienosti, miinusta tuli kun se jäi hetkeksi tuijottamaan dami suussa ihmisiä. Tuli kuitenkin ripeästi sen jälkeen takaisin. 17p.

Neljäs tehtävä oli lyhyt yhden koiran walk-up tuomarin kanssa pellolla. Pysähdyttiin, tuli eteen laukaus ja dami, joka tippui ojan toiselle puolelle korkeaan heinikkoon. Pim lähti hienosti ja meni alueelle, mutta jostain syystä ei löytänyt damia. Pari krt sain sen ohjattua uudelleen alueelle mutta ei vain dami löytynyt, vaikka se ainakin kerran meni varmasti ylikin siitä. Eli tämä tehtävä nollasi taas koko tuloksen. 0p.

Pim ei epäröiny yhtään lähdöissä ja markkeerasi hienosti ja palautti vauhdilla. Ainoa miinus oli damille ponkaisu palautuksen jälkeen kahdella ekalla tehtävällä ja se ihmisten tuijotus sekä tietty tuo viimeisen tehtävän epäonnistuminen (jossa emme olleet ainoita). Olen todella tyytyväinen koiraan, joskin ärsytti taas tuo tuloksen nollaus. Noh, ensi vuonna jatketaan ja edelleen ollaan alo-luokassa. 


Haavakko. Ja Taikuri...

Eilen sitten saatiin puhelu, että hirvi oli saanut osuman mutta jäänyt haavakoksi. Siinä sitten Taikurille valjaat päälle ja autolla pelipaikoille. Verijälki loppui keskelle metsää. Siinä sitten näytin koiralle veret ja "etsi"-käskyllä haku päälle. Ja Taikuhan lähti. Meni eteenpäin innokkaasti ja hyvällä vainulla. Hyväpohjainen metsä muuttui ryteiköksi ja suoksi mutta hirveä ei näkynyt. Välillä kävi jo mielessä onko Taikuri kadottanu jäljen mutta ei. Välistä löytyi tuoreita lantakasoja sekä verta. 4km jälkeen minä olin puhki. Pääsimme aukealle, jossa näimme hirven n 300m päässä. Harmi kun kukaan ei ollut passissa siinä. Jäljestys jatkui. Mikko ohjasi Taikuria. Itse jäin tielle ja lähdin lompsottelemaan sitä pitkin tulipaikkaa kohti. Matkalla kuulin laukauksen ja sain tiedon, että hirvi oli ammuttu. Hyvä Taikuri! ❤️

Hirvellä oli toinen etujalka poikki. Se kerkesi käydä järvessä mutta sieltä ylösnoustessa se saatiin lopetettua. Taikuri sai munuaiset ja maksan. Ja kunniaa hirvimiehiltä. 

Olen niin tyytyväinen Taikuriin. Siltä ei missään vaiheessa loppunut usko. Se paahtoi täysillä vaikka jarrutin sitä ajoittain koko painollani. Jäljestysmatka oli yhteensä yli 4km. Onneksi hirvi löytyi. Illalla Taikuri olikin melko väsynyt tessu. Piti oikein houkutella iltapisulle.