Joskus sitä jää aina miettimään, kun puhutaan laatuajasta. Että mitä se laatuaika oikein on.
Noh, tänään vapaapäivän kunniaksi menin Pimpulan kanssa Karkalin luonnonpuistoon lenkille viettämään laatuaikaa sen kanssa. :) Oltiin siis kahdestaan, isot jäi kotiin odottamaan. Oli kyllä mukava lenkki hyvinkin erilaisessa maastossa. Välillä oli tasaista, sitten tuli ylämäkiä ja alamäkiä, oli metsää, kalliojyrkännettä ja pitkospuita. Tämä jos mikä oli todellakin sitä laatuaikaa. Vaikka vesisade alkoi kun pääsimme Karkalin parkkipaikalle, niin eihän meitä ole sokerista tehty, vaan sadeasu päälle ja matkaan mars! Vesikoiran omistajan kun ei juurikaan tartte murehtia kuin omasta kastumisestaan... ;) Varsinainen kävelymatka oli noin 5,5 km, johon aikaa meni tunti. Olisin itse jaksanut pitempäänkin, mutta pikkukoira väsähti loppumatkasta jo kovin. Se alkaa hyppimään vasten ja vinkumaan, joten siitä tiesi, että nukkumatti on tulollaan. Kotimatka autossa meni Pimpulan vinkuessa nälkää ja ikävää, koska kotiin saavuttuamme se söi ja painui isojen viereen nukkumaan.
Isot oli todennäköisesti nauttineet kotona olostaan. Saivat kerrankin nukkua rauhassa, kun ei oo yks penikka repimässä tassusta tai pureskelmassa korvia...
Illalla mennään vielä maksullisen miehen luo tokoon. Piti miettiä jokaisesta koirasta joku arkielämän rasite. Yhden kohdalla se oli helppoa, mutta kahden kohdalla ei.
Taikuri - hihnakäytös. Se on ongelma yksin, ryhmässä, aina jos vastaan tulee joku toinen koira...
Tähti - läheiskoira. Ärsyttää ajoittain, kun koira istuu vieressä ja tuijottaa silmiin...
Pimpula - hökälehteleminen. Ärsyttää kun sillä tuota virtaa riittää vaikka pieneen pitäjään jaettavaksi... Välistä tuntuu, ettei mikään aktivointi oikein auta. Noh, se on samanlainen kuin Taikuri oli pienenä, joten ehkä se tästä helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti