Pimpula paineistui jo tuomareiden alkupuhuttelussa. Koe oli siinä vaiheessa myöhässä ja ympärillä oli runsaasti koiria ja ihmisiä. Pimpula veti hilseet pintaan ihan reilusti. Meidän starttipaikka oli nro 10, olimme siis Labradorikerhon yhdistysjoukkueen ensimmäinen koirakko. Vein sitten välissä koiran autolle lepuuttelemaan. Jostain syystä mua itseäni ei hirveesti jännittänyt, olinkin psyykannut itseni maksullisen treenin ajatuksiin. Kun meidän vuoro lähestyi, vein koiran odotusalueelle.
Ensimmäinen tehtävä oli hakuruutu. Pienelle alueelle oli piilotettu 6 damia. Lähetin koiran matkaan ja taas se tuntui liikkuvan kuin hidastetussa filmissä. Aikaahan oli 3 min. Ja siinä ajassa Pimpula löysi 2 damia. Olin kuitenkin tyytyväinen, koska palautuksissa Pimpula liikkui reippaasti ja toi damit kauniisti suoraan mun käteen. Siitä saatiin myös kehumaininta hakualueen tuomarilta. :)
Sen jälkeen siirryttiin markkeeraus- ja ohjaustehtävään. Markkeeraus oli kakkonen, jossa ammuttiin. Vaikka oltiin katsomassa edellisen koiran suoritusta, Pimpula vaikutti ihan normaalilta. Heittelin sille pientä damia, jotta virkeystaso nousisi (se kun tuntui hieman flegmaattiselta). Päästiin vuoroon ja olin jo päättänyt, että pidän koiran kytkettynä heittojen aikana. Se oli siis sallittua, mutta vaikuttaisi pisteisiin. Noh, hihna on ihan löysässä taippariotteessa. Koira istuu nätisti mun vasemmalla puolella. Tulee eka laukaus ja heitto, niin Pimpula perääntyi! Mää arvasin heti, ettei se mitään toista heittoa enää näe ja onneksi tuomari teki saman havainnon. Pimpulaa ei siis yritettykään saada hakemaan niitä kakkosia, kun se paineistui ihan kunnolla. Tuomari oli onneksi kiltti ja antoi Pimpulalle mahdollisuuden hakea tavallinen ykkösmarkkeeraus ilman laukausta. Sen se haki oikein nätisti ja toi suoraan mun käteen sen. Tuomarin mukaan koirasta huokui kokemattomuus. Lisäksi hän kysyi, että onko koira tottunut laukauksiin ja onhan se. Tosin hirvikiväärin jytke on hieman erilainen kuin starttarissa... Linjalle koira ei suostunut lähtemään ollenkaan, vaikka tuomari motivoi damia. Oli kyllä niin vaikea tilanne koiralle.
Nähtiin sitten koepaikalla Maija ja Pimpula oli koko ajan häntä painettuna syvälle vatsan alle. Sitä pelotti siis tosi paljon. Maijalin ihmetteli, kun koira ei oo aiemmin ollut tuommoinen. Tultiin siihen johtopäätökseen, että tuo kokonaisuus oli liikaa tällä kertaa koiralle. Ei pelkkä laukaus tai ne muut koirat tai ihmiset tai uusi paikka. Vaan tuo kaikki yhtenä kokonaisuutena. Otin kuitenkin yhden linjan autoparkin takana olevalla pellolla ja siinä ei ollut mitään ongelmaa. Vein koiran suoritusten jälkeen autoon lepäämään ja kävin itse syömässä.
Sen jälkeen lentiin vielä takaisin koealueelle ja alkuun kaikki meni hyvin, koira heilutteli häntääkin. Mutta sitten se taas pikkuhiljaa paineistui. Vein sitten koiran uudelleen autoon ja palasin katsomaan Jummi-Jammin kenneljoukkueen suorituksia.
Kun koe oli loppunut, hain vielä Pimpulan siihen odotusalueelle hengailemaan. Siinä se jo rentoutui eli leikki muiden koirien kanssa. :)
Saatiin koepaperi takaisin. Oltiin me kuitenkin saatu pisteitäkin. Hakuruudusta. Jees, pisteet oli 20,25/80. Eli ei mitään ihmettä, koska se markkeeraus- ja ohjaustehtävä meni nollaksi, jolloin toinen osa yleisvaikutelmastakin meni nollaksi. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että käytiin tuolla kokeessa. Seuraava nomekoe on Uudenmaan Ohjus, joka on tpukokuun alussa ja se onkin samanlainen epävirallinen nomekoe nuorille noutajille. Sitä ennen yritän päästä johonkin mätsäriin tms, jotta Pimpula joutuisi usean vieraan koiran ja ihmisen keskelle.
Tilasin myös oman starttarin panoksineen, joten nyt aion joka välissä treenata myös kotioloissa pikkupaukkujen alla.
Oli kiva päivä, joskin melko raskas aamun aikaisen herätyksen takia. Tutustuin moneen uuteen ihmiseen ja hoksasin, että nomekokeissa oli todella rento ja ystävällinen tunnelma. Jokainen kyseli toisilta miten meni ja antoi tsemppitukea. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti