Tosiaan, vuonna 2002 päätin, että nyt meille tulee oma koira. Siinä sitten tutkin nettiä ja eri rotumäärityksiä. Soittelinkin eri rotujen kasvattajille ja kyselin koiranpentuja. Onneksi mitään haluamaani ei ollut vapaana. Halusin narttukoiran, jolla on lyhyt karva ja se on helppo kouluttaa. Mietin jopa Jack Russelin terrieriä...
Sitten päädyin Labradorikerhon sivuille. Siellä oli yksi ilmoitus "Aikuiset välitettävät koirat"-sivulla. Elli <3. Loppu onkin historiaa...
Elli (Alderhill's Dolly Delight ) muutti meille syksyllä 2002. Elli oli silloin 9,5 vuotias. Sen isäntä oli sairastunut jo vuotta aiemmin astmaan ja koska Elli oli edelleen täysissä voimissa, päättivät he antaa sen pois. Niin Elli muutti sitten Kuopiosta Nummelaan, jossa silloin asuin.
Elli muutti elämäni. Ihanalla tavalla. Nautin pitkistä rauhallisista lenkeistä kaalipeltojen keskellä sen kanssa. Ja kuinka tottelevainen Elli olikaan. Vaikka se lähti minkä tahansa eläimen perään irti ollessaan, niin seis-käskyllä se pysähtyi niille jalansijoilleen. Olenkin aina ajatellut, että en enää ikinä saa niin hyvin koulutettua koiraa mitä Elli oli.
Elli sai luonani elämälleen jatkoaikaa kaksi vuotta. Sitten jatkuvasti pahenevat selkäkivut veivät voiton ja Elli nukutettiin ikiuneen 30.8.2004.
Ellin myötä päätin, että labbis on minun rotu. Ja niinhan siinä kävi. Sitten tuli Iines. Mutta se onkin jo toinen tarina. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti