Labbisriemua pakkasessa

Labbisriemua pakkasessa

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Iines

Ellin siirryttyä sateenkaarisiltaa pitkin koirien taivaaseen, olin reilut 3 vuotta ilman koiraa. Omistin hevosen, joten aikaa ja rahaa meni. Kuitenkin koko ajan takaraivossa kolkutteli ajatus uudesta mustasta labbisneidosta... Kunnes työkaverini Minna kertoi, että heidän labbiksensa saa pentuja ja että jos haluan varata sieltä narttupennun, niin ilmoitus. No aikaa meni noin 2 sec. ja päätös oli tehty. Sitten vain jännättiin, että syntyykö mustia narttuja.

21.8.2007 Tyynen pennut syntyivät ja oli siellä yksi musta narttu. Ja se varattiin minulle. Iines (Hill Heights Hobgoblin) muutti meille lokakuussa 2007.

Iines oli ensimmäinen oma koirani, jonka koulutin pennusta asti ihan itse. Ja kyllä siitä melkein salonkikelpoinen tulikin vaikka ei se Ellille vertoja kerennyt ikinä lyhyen elämänsä aikana vetää. Iines kärsi koko elämänsä ajan erilaisista allergioista ja niiden johdosta furunkoloosi levisi joka tassuun ja teki elämästä vaikeaa. Ei auttanut erikoisruokavaliotkaan, kun koira oli allerginen mm. kaikille kukkiville heinille ja puille... Viimeinen vuosi käytiin kerran kuussa ell:n vastaanotolla hoidoissa. Eläinlääkärin suosituksesta Iines nukkui ikiuneen 16.8.2010, vain viikkoa vajaat 3-vuotiaana. Sinne lähti, Ellin seuraksi, maailman paras agi-labbis. Oli se semmoinen, ainakin minun mielestä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti