Elokuu kolkuttaa...

Niin se kesävapaa oli ja meni. Elokuu on jo ovella ja ens viikolla kurvailen taas töihinkin. Koirien kanssa on puuhasteltu kaikkea, käyty kokeissakin.

Loman alkuun painuttiin asuntovaunun kanssa Surkeelle perinteiselle Jummi-Jammi Weekendille. Oli kyllä niin huippu loman aloitus, että oksat pois. Pimpula pääsi treenaan kunnolla avo-ryhmään Tenhusen Matin oppiin ja kyllä saatiinkin monta hyvää vinkkiä. Passo ei siellä treenannut lainkaan kun alo-ryhmät oli täynnä. Taikuri oli mukana seurakoirana. Oli ihanaa aamuisin ja iltaisin käyttää koirat lenkillä siellä isoilla pelloilla kun pystyi kaikkia pitämään irti. Yks käärme nähtiin koko vkonloppuna ja sekin oli jo valmiiksi kuollut. Uimassakin kävin ja tänä vuonna siis melko aikaisin.

Sitten juhannuksen maissa käytiin eka pohjoisen reissu, ilman vaunua tosin. Sekin oli kivaa, käytiin mm. Iissä kävelemässä luontopoluilla. Kotia tultiin vitostietä pitkin ja oli mukava reittivalinta.

Kesä-heinäkuun vaihteessa lähdin taas asuntovaunun kanssa Tammelaan. Ensin olin talkoissa SMN:n wt-kokeessa ja siitä jäin sitten sujuvasti SNJ:n kesäleirille. Leirikoirana oli sitten vuorossa Passo, joka oli Mira ja Juha Qvickin wt-ryhmässä. Passo oli nuorin koira mutta ei mitenkään huonoin. Olen siis osannut luotsata sitä eteenpäin ihan hyvin tähän mennessä. Kuuma se on mutta maltilla täytyy yrittää. Leirin tokokokeeseen osallistuin Pimpulan kanssa, Labradorikerhon maksaessa osallistumismaksun joukkuekisan vuoksi. Varsinainen joukkuetulos jäi saamatta koska molemmat evl-koirat aloittivat juoksut. Kokeen tuomarina oli tiukka Ralf Björklund ja me saatiinkin täpärästi kakkostulos. Pimpula nollasi taas perinteisen liikkeestä maahanmenon ja estehyppyynkin jouduin käyttämään tuplakäskyn. Selkeästi ulkokisat eioo meitä varten... Eli vieläkin on tokon eka  koulutustunnus yhtä ykköstulosta vailla.

Sitten 12.7 osallistuin Passon kanssa Hirvensalmella nome b-kokeeseen. Vaikka koira kuumeni kokeen kulkiessa niin, kappas vaan, saatiin ALO1-tulos! Jee! Itku pääsi kun koira tuli jäljeltä iso pupu suussa ja sain sen käteen. 14.7 ajeltiin sitten Liiansaareen wt-kokeeseen. Passo nollasi ekan rastin ja sai siksi nolla-tuloksen, Pimpula nollasi kaikki ohjausosiot avossa. Sinällään ärsyttää kun se osaa markkeerata hiton hyvin ja tekee hyvää hakua mutta ohjaus on vaikeaa, mikäli siinä on häiriöitä alla. Ja niitähän ne avossa juurikin on... En kuitenkaan masentunut, koska osasin sitä odottaa. Nyt vaan lisää treeniä Pimpulalle ja sitten syksymmällä uudestaan. Passo ei starttaa enää tänä vuonna nomessa, koska en halua ruokkia sitä kuumumista. Treenailen hissukseen mutta en kisaa.

Pimpula pääsi Labradorikerhon joukkueeseen rallytokon SM-kisaan ja sehän tarkoittaa sitä, että elokuu on rallytokon treenikuu. Reeta lupasi auttaa, hän on myös Rauhan kanssa samassa joukkueessa.

Passon kanssakin pitää treenata rallytokoa ja tokoa. Aion osallistua sillä johonkin rallytokon alo-kisaan kunhan saan maahanmenon varmaksi. Sitä onkin nyt melkein joka päivä treenattu... Ja se alkaa siis sujua!

Taikuri eioo oikeestaan mitään tehnyt muuta ku uinut veneen perässä. Ollut kyllä hitonmoinen kesä helteineen. En valita mutta on jäänyt kyllä treenit vähiin kun en viiti näillä keleillä hirveesti juoksuttaa koiria. Taikuri lähtee aina niin reippaasti veneen perään että! Ihana Taikuri ❤️

Tässä vähän kuvia kesältä!

Voivoi tassukasta...

Kylläpä tänään olikin epäonnen maanantai! 

Kävin aamulla asioilla Heinolan keskustassa. Menin Pörpöttimellä eli MB 250Dllä. Palasin sitten kotiin ja parkkeerasin auton tuohon oven eteen. Siinä sitten käytin tessuja ulkona ja jossain vaiheessa talon yli lensi joku kovempiääninen lentokone, koirat juoksivat siinä samassa ulos ja sitten kohta kuulosti, että pihaan olisi tullut auto. Luulin, että Mikko tuli kotiin. Paskat! Se pörpötin oli liikkunut itsestään tuonne kaivon eteen. En tiedä onko koirat saaneet vaihdekeppiä liikuteltua tai oliko se P-vaihde ollu ihan kunnolla pohjassa vai mistä moinen. Mersuissahan se vaihdekepin kaavio ei mene ihan suoraan vaan siinä on niitä mutkia ja siksi on epäilys josko se P ei sitten kuitenkaan ollu ihan kokonaan päällä. Joka tapauksessa oik. etuvilkun lasi hajosi ja vänkärin oveen tuli lommo ja skraadu tuosta mattotelineestämme. Voi ärsytys!

Passon muutamia päiviä jatkunut ontuminen paljastui iltapäivän puolella eläinlääkärillä sijoiltaan menneeksi nuljuluuksi. Käytiin poikkeuksellisesti eläinlääkärissä Lahdessa, Päijät-Hämeen eläinlääkärisemalla kun Heinolaan ei saanut aikaa. Eläinlääkärinä oli oikein mukava Anne Kolsi. 

Sieltä sitten ajelin Lemmikkikellari Riemuun ostamaan naudan mahaa koirille ja toin sitten samalla Jaanalle laatikollisen jotaki jauhelihaa. Stoppasin paluumatkalla sitten Tähtihovissa ja sieltä sitten kiihdyttäessäni volvoa takaisin moottoritielle, loppui veto ja tuli näyttöön ilmoitus ”moottori huollettava”... Noh pääsin sitten pikkunopeutta vanhalle vitostielle, missä sitten bussipysäkillä sammutin auton ja se käynnistyi ihan normaalisti ja vikailmoitus hävisi. Alkoi kuitenkin taas jännittämään, että mitähän sitten.

Sitten tulin kotia, söin ja jätin Passon jatkaan unia. Otin vanhemmat koirat mukaan ja lähdettiin pörpöttimellä pitämään koirakoulutuntia Casinon rantaan. Oli kyllä mukava lopetus tälle huonolle vapaa-päivälle. Taino vapaa oli mukavaa mutta nää jutut ei niinkään...

Kouvolan tokokoe

Käytiin tänään Pimpulan ❤️ kaa aurinkoisessa ja helteisesssä kelissä Kouvolassa tokokokeessa. Tuomarina oli taas iki-ihana Harri Laisi.

Saatiin kelpo kakkostulos 157,5p. Pimpula nollasi viimeisen liikkeen eli poikkeuksellisesti estehypyn tulemalla luokseni hyppäämättä sitä. Olin ihan pöyristynyt, joskin ymmärrän ettei se koiran syy ollut. Oli todella lämmin keli, +23 näytti auton mittari ja taivas oli pilvetön ja kenttä oli kivituhkaa. Koiralla oli siis oikeasti kuuma vaikka käytinkin ne uimassa matkalla Kouvolaan. Lisäksi treenaaminen on taas jäänyt vähiin vaikka toisaalta nämä alo-liikkeet ovat kyllä Pimpulalla jo tiedossa, koska kaksi ykköstulosta on jo alla.

No, oltiin silti kahdeksan koirakon luokassa kolmansia eli päästiin palkintosijalle! Jee, tämä on todella harvinaista herkkua meille! Jaana ja Neela voittivat hienolla 184pisteen ykköstuloksella. Tämän tuloksen johdosta laitoin sitten anomuksen Labbiskerhon tokon SM-joukkueeseen. Tokon SM-koe on tänä vuonna 18.-19.8. Limingassa ja nyt tulikin tunne, että josko sitten koko kesän treenaisin ja hakisin sen koulutustunnuksen sieltä SM-kokeesta, ihan niinkuin 2014 Tähtösen kanssakin tehtiin.

Sain kivoja kuvia, kiitos niistä Alexandralle! ❤️

Kouvolan näytelmä 29.4.2018

Käytiin sit eilen pikaisesti pyörähtään Passukan kaa Kouvolassa koiranäyttelyssä. Ei ois kannattanu. Tuomarina oli Raimo Louhio, joka tällä kertaa jakeli Teetä (=tyydyttävää) enemmän kuin Hoota (=hyvää). Passukka on niin pieni ja kevytrakenteinen, että nyt annan sen kasvaa pari vuotta ennenkuin ees haaveilen uusintakäynnistä. Toki jos eioo tarvetta, niin en vie lainkaan uudestaan.

Uudenmaan Ohjus

Käytiin viikko sitten Passon kanssa Uudenmaan Ohjuksessa. Ohjus on epävirallinen nuorten noutajien wt-tyyppinen koe. Tehtävät ovat kaksi ykkösmarkkeerausta siten, että toinen on lyhyempi ja dami tippuu piiloon ja toinen on pitempi damin jäädessä näkyville. Sitten on motivoitu ohjaus, jonka ohessa tuomari tsekkaa seuraamista. Kolmas tehtävä on haku, jossa noin 50x50m alueelle on piilotettu 10 damia. Sieltä pitää jokaisen koiran hakea 3 damia. Tehtävä tehdään parityönä siten, että damit haetaan vuorotellen ja odottava koira on kytkettynä.

Olin Ohjuksessa edellisen kerran 4v sitten Pimpulan kanssa ja Pimpula sai silloin kovassa seurassa 55/66p. Tadaa, Passukka yllätti. Päästiin/jouduttiin finaaliin, kun meitä oli 4 koirakkoa samoilla pisteillä 63/66p. Yllätys tuo oli siksi, että markkeeraukset onnistui perfect mutta haussa sain kommenttia siitä, että koira kerkesi dami suussa vilkuilla ympärilleen ja ohjauksen seuraamisessa edisti hieman. Eli noista asioista tuomarit mainitsivat ja kertoivat sen vaikuttavan pisteisiin. Okei, oletin isompia vähennyksiä mutta tuo 63p oli oikein mukava yllätys.

Finaalitehtävä oli pitkähkö ykkösmarkkeeraus pienen ojan yli siten, että dami tippui sänkipeltoon niin ettei se näkynyt kovin kauas ja lähetys oli luvan kanssa. Passukka odotti nätisti paikoillaan, löysi alueen mutta joutui hieman etsimään damia, jolloin aattelin, että se oli sit siinä. Noh muista yksi onnistui paremmin kuin me ja me oltiin viidensiä ja päästiin siis palkinnoille! Jee, hyvä me!