Surkee...

Ei ollut kuitenkaan surkee se Jummi-Jammi Weekend Surkeella! :)

Ihan mieletön kokemus, erittäin hyvä ja ammattitaitoinen kouluttaja Susanna Fontell, paras seura, mahtava keli. Mitä sitä viikonlopulta muuta voisi toivoa...

Lauantain treeni oli markkeerauksia. Tehtiin ensin vesilammikon taakse lämpäreelle tavallinen ykkönen, heitto veneestä, lähetyspaikka noin 15m vesirajasta metsikköön. Sen jälkeen samasta lähetyspaikasta oli pitkä ykkönen sen lämpäreen taakse avoveteen. Eli koira joutui ylittämään edellisen hajujäljen. Oli kyllä Pimpulalle aika haastava ja jouduttiin kyllä vähän helpottaan sitä avovesinoutoa ensin lyhyemmällä matkalla, kun ei meinannut millään löytää sitä pudotuspaikkaa.

Sen jälkeen oli kuulomarkkeeraus. Siinä käveltiin seurauksessa rannan suuntaisesti. Jossain kohdin ammuttiin kohti lähellä rantaa olevia lumpeita. Sinne oli pudotettu dami aiemmin. Kun ampuminen tapahtui, pysähdyttiin ja silloin vene, joka oli lumpeiden vieressä, loiskautti airoa. Koira siis näki ja kuuli sen loiskahduksen, mutta mitään ei heitetty veteen. Tehtävän sai suorittaa joko linjana tai markkeerauksena. Pimpula haki markkeerauksena.

Lauantaina se pudotti kaikki vesipalautukset maahan. Syypää olin minä itse. Aloin taas paineistamaan tai innostamaan koiraa, kutsumalla sitä iloisesti luokseni. Sain ohjeen olla hiljaa.

Sunnuntaina tehtiin ohjauksia. Tehtiin pellolla pitkiä suuntalinjoja viuhkamaisesti oikealle, vasemmalle ja suoraan eteen, mikä meni veteen saakka. Nämä meni Pimpulalta hyvin, tosin vasenta jouduin vähän siirtymään seurauttaen lähemmäs, koska se vesinouto jotenkin hellekelissä veti puoleensa...

Sen jälkeen oli vesilinjaa ja se menikin erittäin hyvin. Ollaan tehty vastaavaa harjoitetta Sarkkisen treenissä Inkoossa ja vieläpä asteen vaikeampana, joten kerrankin onnistuin. Siinä siis koira hakee ensin lyhyen markkeerauksen. Juuri kun se ottaa damin suuhun, lentää uusi dami vähän kauemmas jne. Koiralle jää siis muistiin, että siellä on dami, kun se lähetetään sen jälkeen linjalle.

Tosin palautukset meni taas maahan, joten Susanna halusi näyttää minulle vihjeen. Hän otti Pimpulan kiinni, laittoi nätisti damin takaisin suuhun ja sanoi rauhallisesti "pidä", koskettaen samalla kuonon yläpuolta ja sen jälkeen sanoi "hyvä" silittäen päätä. Hän toisti sen muutaman kerran ja sen jälkeen otettiin viimeinen linjanouto ja palautus tuli todella nätisti ja rauhallisesti suoraan mun eteen, josta pystyin ottamaan damin käteeni.

Treenin jälkeen Pimpula oli niin puhki, että se meni suoraan nukkumaan. Susannan mukaan sen koskemattomuus rikkoontui ja se joutui antamaan periksi, joten se erityisesti väsytti koiraa. Oli kyllä tosi hyvät vinkit ensi viikkoa ajatellen. :)

Lisäksi Pimpula sai treffata Zeta-äitykän, joten iloa ja virtaa riitti! :)

Arvaatko kumpi on kumpi???