Oltiin viikko sitten nome-turneella keskisessä Suomessa. Lähdettiin perjantaina aamulla ajamaan Pimpulan ja Taikurin kaa Jyväskylään. Mulla oli sitä ylempää korkeakoulua. Yövyttiin Sokos Hotel Alexandrassa. Sen jälkeen oltiin lähdössä sieltä Jyskylästä Pomarkkuun, jossa Pimpula osallistuu bee-kokeen alo-luokkaan ja Taikuri taipumuskokeeseen.
No ei päästy edes Jyväskylästä pois kun alkoi tapahtua. Oltiin serkkuni luona Keljolla ulkoiluttamassa koiria (serkulla on kiharakarvainen noutaja Nemo). Koirat oli irti metsässä, Pim ja Nemo juoksivat jossain ja Taikuri oli aika lähellä mua. Yhtäkkiä Taikuri alkaa huutaan ääneen jatkuvaa huutoa ja roikottaa vasenta etustaan ilmassa. Ei suostunut varaamaan painoa lainkaan jalalle. Noh, se lenkki loppui siihen. Saatiin Taikuri metsätielle, josta se haettiin autolla pois. Eiku takas serkun talolle, jossa siirsin Taikurin omaan autooni ja soitin paikalliselle eläinlääkärille. Heillä olisi ollut vapaa aika vasta kahden tunnin kuluttua. Sanoin kiitos ei. Soitin sen jälkeen Pimpulan kasvattajalle ja hän käski lähteä ajamaan kohti Pomarkkua. Siellä on eläinlääkäri paikalla myös. Päästiin perille joskus 3h kuluttua. Taikuri oli ihan kolmijalkainen kun nostin sen autosta alas. Se kävi tarpeillaan ja häntä heilui entiseen malliin kuitenkin koko ajan. Pikainen tutkimus kertoi, että mitään isoa ei ole jalassa tapahtunut. Kipulääke naamaan ja seuraavan päivän taipumuskoe peruttiin. Majoittauduin huoneeseen, kasasin koirien häkit ja menin sen jälkeen syömään. Taikuri lepuutti istuessaankin sitä jalkaa.
Seuraavana aamuna sama juttu. Taikuri oli ihan könkkä. Sitten alettiinkin epäillä, että nivel tuskin oireilee vaan tassukkaan varpaat. Niitä tutkittaessa Taikuri aristi selkeästi ainakin yhden varpaan koskettelua. Jihuu, löytyisköhän vika sieltä. Varasin ajan maanantaille röntgenkuviin Vihtivettiin.
Pimpula osallistui kaikesta huolimatta alo-luokan kokeeseen. Koe alkoi maaohjauksella, jossa riistana oli fasaani. Tuomarin alkupuhuttelun jälkeen siirryttiin seuraten kohti ohjauksen lähetyspaikkaa kun ammuttiin. Sitten siirryttiin ampujan eteen, jossa tuomari kertoi riistan sijainnin. Pim kuumui jonkun verran laukauksesta enkä taaskaan tajunnut nollata tilannetta ennen lähetystä. Koska sillä on urpo ohjaaja, niin koira lähettiin liian hätäisesti ja niimpä 5m ennen lintua koira sai vainun oikealta, jossa oli hakuruutu... Pillitin, tuli luo ja taas helvetin tyhmästi hätäinen lähetys. Sama kohta ja koira kaarsikin vasemmalle. Ei pysähtyny pilliin vaan tuli taas luo. Sitten tuomari sanoi, että jos kolmas lähetys ei onnistu, niin se on sit tässä. Rauhoitin mieleni, silitin vähän koiraa ja hengitin. Sitten tarkka lähetys, koira meni suoraan ja pillitin oikeassa kohdassa ja niin tuli hienosti fasu ylös. Ohjaustehtävä oli alamäkeen, joten suurin ongelma oli vauhti ja sit se vieressä oikealla puolella ollut hakuruutu. Pim ei ollut ainoa, joka oli kaartanut sinne oikealle...
Sen jälkeen oli seuraamista 25m alas rantaan. Siellä oli kaksi selkeää ykkösmarkkeerausta. Toinen lokki tippui kaislikon viereen näkyville avoveteen ja toinen kaislikon taakse uomaan eli avoveteen kuitenkin. Pim haki molemmat hienosti ja suoraviivaisesti, mutta sen ohjaaja jatkoi urpoilua ja oli liian hidas, niin taas ne perkeleen lokit tippui maahan. Koira ei kuitenkaan ravistanut itseään, joten ne tippuivat ihan mun jalan juureen. Tuomari sanoikin, että miksi olin niin hidas??? Niin, senkun tietäis...
Sen jälkeen oli haku. Pohja oli helvetin raskas ja upottava kaislikkohetteikkö. Esim lullukkalabbikset eivät vaan haksaneet työskennellä siellä. Kolme lintua oli lähellä metsän reunaa kuivemmalla pohjalla ja ne pystyikin lähettään linjamaisesti ja kun koira löysi niistä yhen, niin periaatteessa kaikki sai silloin ylös. Sitten siellä keskellä oli kaksi, joista taaempi oli kaukana ja viimeinen oli niitten markkeerauskaislikkojen ja hakuruudun välisessä uomassa. Pim nosti kaikki muut paitsi sen vedessä olleen. Kun ne 5lintua oli haettu, niin tuomari sanoi, että nyt siellä on se vesilintu, joten se vielä pois. Yritin kolme kertaa lähettää sen sieltä markkipaikalta linjana, mut ei se tessu tajunnu. Tais olla melkoisen väsynytkin. Hakeutui vaan sinne markkien luo eikä saanu vainua.
Hienoa työtä mutta hallintaa pitäisi löytyä, samoin ohjaajan pitäisi malttaa mielensä. Tuomari sanoikin, että se ohjausmoka on puhtaasti mun tekonen kun hätäilin sen Pimpelin seuraamisinnokkuuden jälkeen. Seuraaminen olisi syytä olla hivenen tarkempaa, kun koira vähän edisti...
Oli kiva koe, kiva seura, kiva tuomari ja onneksi saatiin tulos ALO3, joka on niitten nollien jälkeen oikee työvoitto. Nyt voi vähän hengähtää ja sit on talvi aikaa treenata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti